Joulukalenterin 21. luukku – ranskalaiset jouluherkut

Kuva on siis viime vuodelta.

Kuva on siis viime vuodelta.

Mä olin ajatellut kirjoittaa yhden joulukalenteripostauksen ranskalaisesta joulupöydästä, mutta totesin, että kivempihan se olisi kertoa, mitä me oikeasti syötiin (ehkä kuvien kanssa), eikä vain arvailla. Eli nyt mulla on 625 sanaa odottamassa editointia joulupäivänä.

Olin myös aikonut tehdä yhden postauksen pipareiden leivonnasta, mutta tätä kirjoittaessa mä vielä arvon, leivotaanko me pipareita ollenkaan vai pakataanko pakastetaikinat kenties matkalaukkuun. Anoppilassa onneksi osataan arvostaa tällaisia eksoottisia herkkuja, aikoinaan mun vaihto-oppilasperhe suhtautui vähän nuivasti mun pipareihini, vaikka niistä tuli ihan kelvollisia pomeranssinkuoren puuttumisesta huolimatta. Sittemmin opin, että karibialaisia ruokatarvikkeita myyvistä kaupoista löytyy piparimausteita. Puolen kilon pussista riittää neilikkaa vähän useampaankin taikinaan.

Joulukalenterin 20. luukku – jouluaskartelua: koristeet joulukuuseen

helppo jouluaskartelu joulukuusen koristeet

Ja miksei se roiku kuusessa? Koska kuusi on Ranskassa ja koriste vielä Suomessa.

Hyvin ehtii vielä askarrella joulukuuseen koristeita (paitsi jos kuusi on  jo pystyssä ja koristeltu, mä palaan tähän tuonnempana). Tämänkin jouluaskartelun mä luultavasti löysin Pinterestistä, mutta nyt en enää löytänytkään sitä alkuperäistä linkkiä – voihan se olla, että keksin ihan itse, sen verran simppeli juttu tää oli.

Tarvikkeet:

  • piipunrasseja (tai askartelupunoksia, miten nyt kukakin niitä kutsuu)
  • sakset

Ja sitten vain leikataan piipunrassista sopivia pätkiä, kolmasosat on aika hyviä, mutta puoliksikin voi pistää. Taivutellaan pätkistä toisiinsa kiinnittyviä lenksuja. Ja siinä se. Mä ajattelin, että voi olla 4-vuotiaille vähän liian hankalaa toi taivuttelu, mutta hyvin ne siinä onnistui, ei taas ehkä ihan kiiltokuvakoristeita tullut, mutta kyllä ne kuuseen laitetaan. Viime vuonna joulukuuseen tehdyt askartelut oli vähän eri näköisiä, mutta piipunrasseista nekin.

 

Joulukalenterin 19. luukku – jouluna rennosti elokuviin

helinä keiju ja mikä mikä hirviö

Me päästiin katsomaan ennakkoon tänään ensi-iltaan tulevaa Disneyn Helinä-keiju ja Mikä-mikä-hirviön arvoitus. Elokuvan ikäraja on 7/4, eli 4-vuotiaat pääsee aikuisen seurassa. No, kukin tuntee oman lapsensa, eli jos tietää, että lapsi on yhtään herkempää sorttia, niin mä en suosittelisi tätä  vielä 7-vuotiaallekaan. Koeyleisössä istui kyllä ikärajan alle jääviäkin, jotka selvästi tykkäsi leffasta, eli eri lapset suhtautuu eri tavalla. Mun seuralaisenani ollut 8-vuotias esikoinen oli kuitenkin sitä mieltä, että välillä oli kyllä liian pelottavaa, jotta olisi ollut vain kivaa.

Tarinan päähenkilö ei leffan nimestä huolimatta ole Helinä-keiju, vaan eläintutkijakeiju Fawn. Eläintutkijakeiju kuulostaa vähän helpolta kohderyhmän kosiskelulta, mutta mun mielestä leffassa ehkä kivointa oli juuri se osio, jossa Fawn tarkkailee Mikä-mikä-hirviötä ja koettaa ymmärtää sen käyttäytymistä. Hirviö itsessään ei alussa ole liian kamala, vähän murisee luolassa ja kummallisen näköinenhän se on, mutta tarinan edetessä hirviöstä paljastuu hirveämpiä puolia. Meno yltyy aika apokalyptiseksi (mitä ei tossa trailerissa lainkaan näytetä), ja jotain ehkä kertoo se, että mä näin viime yönä unta puihin iskevistä salamista ja metsäpalosta Keskuspuistossa (me ehdittiin unessa metsästä kivikaupungin suojaan).

Tosi näyttävä elokuva on, ja keijufanit saa koko rahan edestä. Välillä naurattaa (aikuistakin) ja suomalaiset äänet on taidolla näytelty, Maria Ylipää etunenässä. Keijujen barbimaisuus vähän häiritsee  mua, mutta oli tässä myös sellaisia vartijakeijuja, jotka on varsinaisia ninjoja, vaikka barbilta nekin näyttää (sellaisilta ninjabarbeilta).

Mä olen viimeksi käynyt katsomassa joulun uutta Disney-elokuvaa silloin, kun se oli Mulan. Sillä kertaa onnistuin pakottamaan miehenkin mukaan, sittemmin mä olen joutunut taipumaan sen perheen joulutraditioon, joka on uusi James Bond välipäivinä (niinä vuosina, kun Bondia ei ole, joku muukin actionpakkaus kelpaa). Ranskaksi dubattuna, bien sûr.

Leffaan meno joululomalla on kyllä hyvä ajatus. Nyt nimittäin elokuvanautintoa hitusen häiritsi se, että korvatulehduksen sotkettua meidän perheen logistiikan mä rynnistin jo pimeään saliin esikoinen perässäni kompastellen. Ja leffan loputtua pitikin rynnistää apteekin kautta kotiin. Vaikka lapset saa ruutuaikaa kotonakin ihan riittämiin, niin onhan se aina ihan eri juttu, kun mennään leffaan, jonotetaan liput (tai no saisihan ne netistäkin), valitaan karkit ja istutaan puolivalossa salissa kinastelemassa siitä, voiko karkkien syömisen jo aloittaa. Eli täytynee ottaa uusiksi lomalla.

Ja jos teillä on kotona joku keijuhenkinen henkilö, niin Bella-blogeissa pyörii Helinä-keiju piirustuskilpailu vuoden loppuun saakka.

Pikkupöllöt – taaperofilosofiaa!

pikkupöllöt - filosofiaa lapsille

Leluteekin kysymystyöpaja Helsinki Design Weekin Kidd.O-lavalla. Täällä esim. kuvassakin oleva nuorin osallistuja (2v.) ei oikein päässyt isompien juttuihin mukaan. Kuva Merja Yeung.

Mä laitoin eilen Leluteekin sivuille kuvauksen uudesta alle 3-vuotiaiden Pikkupöllöt –ryhmästä, joka aloittaa Kruununhaassa tammikuussa. Mä olen tästä innoissani kuin kirppu, niin kuin ranskalaisilla on tapana sanoa.

Mä olen pitkin syksyä aika monta kertaa selittänyt, mitä lasten filosofiakahvilassa tehdään, ja mitä filosofiaa lapsille oikein tarkoittaa. Ja aika monta kertaa vastannut kysymykseen, minkä ikäisille se on tarkoitettu sanomalla, että puhua pitäisi osata, että 2-3 –vuotiaasta ylöspäin. Ja että olen kuullut maailmalla myös pienempien kanssa filosofoinnista, mutta että mä en ihan vielä ole sitä tarjoamassa.

”Kuulostaapa kivalta, olisin tykännyt tosi paljon silloin, kun olin lasten kanssa kotona”, on kommentti, jonka mä olen syksyn aikana myös aika monta kertaa kuullut selostukseni jälkeen. Niin, lasten kanssahan ollaan kotona useimmiten silloin, kun ne on alle 3-vuotiaita. No, tammikuusta alkaen lasten filosofiakahvila on tarjolla myös lauantaisin ja ilta-aikaan, joten työ- ja päiväkotielämässä olevatkin ehtii mukaan.

Mutta mä rupesin pyörittelemään sitä, mitä filosofiaa lapsille voisi tarkoittaa silloin, kun lapset on niin pieniä, ettei ne tosiaan välttämättä edes puhu. Palasin siihen, mitä filosofia oikein on. Ja totesin, että paljonhan siinä on juuri sellaista, mitä ihan pienten lasten kanssa tehdään: asioiden nimeämistä, luokittelua, erottelua, vertailua. Vaikkapa omien aistien välittämän tiedon tai syiden ja seurausten tutkiminenkin sopii jo ihan pienille. Kaikkia asioita ne ei vielä hahmota, mutta eihän se sitä tarkoita, ettei niitä voisi esitellä ja tutkia yhdessä. Ideoita rupesi pulppuamaan

Tässäkään ei siis ole kyse siitä, että lapsille luennoitaisiin tai opetettaisiin jotain. Sen sijaan Pikkupöllöissä tarjotaan lapsille (ja aikuisille) välineitä ja ehdotuksia leikkiin ja tutkimuksiin yhdessä. Tutkitaan esimerkiksi erilaisia pintoja, täytetään eri kokoisia kuppeja, katsotaan miten pehmolelu, valokuva ja muovieläin esittää kaikki koiraa.

Kaikkea tätä voisi tietysti tehdä myös kotona – mutta onhan se paljon hauskempaa yhdessä, sekä lapsille että vanhemmille. Lasten tutkimusten päätteeksi jää aikaa myös vanhempien keskustelulle päivän aiheeseen liittyen: jos lapset on tutkineet tiedon hankkimista aistien avulla, vanhemmat voi jatkaa keskustelua siitä, mihin tietoon me luotetaan ja miksi.

Ja miksi Pikkupöllöt? No koska ne pienet on viisaita kuin pöllöt (ja yhtä söpöjä). Mukaan voi tulla n. 9kk ikäisestä, tarttua pitäisi osata, hyvä olisi vähän liikkuakin ja kommunikoida vanhemman kanssa. Vähänkö tulee kivaa!

p.s. Pikkupöllöt kokoontuu siis keskiviikkoisin klo 10.30-11.30 Krunan Mestassa 14.1. alkaen. Viiden kerran kurssin hinta on 70e, ja ilmoittautua voi Leluteekin sivuilla.

Joulukalenterin 18. luukku – nauti lomasta -lista

joululoma anoppilassa

Siellä se odottaa meitä kirjahyllyn päällä.

Joululoma on ihan kohta, ja mä olen tapani mukaan tajunnut sen vasta ihan äsken (puhumattakaan siitä, että olisin pessyt pyykkejä sitä tahtia kuin olisi pitänyt tai tehnyt kaikkia niitä noin kahtasataa asiaa, jotka piti hoitaa ennen joulua).

Viime jouluna mä kirjoitin siitä, miten aina anoppilassa kärsin kulttuurishokista. Sen lisäksi lomiin usein liittyy massiivista riitelyä miehen kanssa, yleensä syynä on enemmän tai vähemmän erilaiset odotukset loman luonteesta.

Tälläkin lomalla ollaan menossa Ranskaan, mutta nyt mä ajattelin kokeilla jotain sellaista “olemattomin odotuksin ei voi pettyä” -strategiaa. Tai oikeammin, ajattelin odottaa lomalta asioita, joiden tiedän toteutuvan varmasti ja joista oikeasti nautin. Niiden joukossa on ainakin:

  1. anoppilan kahdeksat erilaiset ovenkahvat, täytetty hai ja lyijykynä, jolla olohuoneen ikkuna suljetaan
  2. se että yhtään kauppareissua ei tarvitse tehdä itse
  3. makeat korsikalaiset klementiinit ja kypsät kakit
  4. se että viideltä on vielä ulkona valoisaa niin kauan, että kannattaa lähteä kävelylle
  5. se että aamulla ei tarvitse lähteä viemään ketään mihinkään, eikä iltapäivällä lähteä hakemaan ketään mistään
  6. televisio ja ranskalaiset maakuntadokumentit
  7. kaupungin jouluvalot, karuselli ja luistinrata
  8. se että ruokapöydässä on muutakin keskusteluseuraa kuin mies ja lapset ja ruoan jälkeen ei ole kiire mihinkään, vaan istutaan juomassa teetä
  9. se että joku on koko ajan valmis leikkimään, pelaamaan ja lukemaan lasten kanssa
  10. se että ulkoilu lasten kanssa tarkoittaa kävelyä kahvilaan kaakaota juomaan

Siitähän on tulossa ihan mahtava loma. Ja voi olla, että bonuksena päästään vaikka miehen kanssa kahdestaan ulos, tavataan kavereita tai käydään jossain Albin keskustan ulkopuolella. Mutta koetan pitää niitä sitten bonuksena, ja keskittyä lähinnä nauttimaan ovenkahvoista.

Mitä te odotatte joululta?

Joulukalenterin 17. luukku – nopeat ja helpot viime hetken joulukortit

askartele joulukorttiKännykkäkuva ei tee tälle oikein oikeutta. Toisella kaksosista on (taas) korvatulehdus, mutta onneksi jouluaskartelutarvikkeita on vielä jäljellä. Tämän kortin 4-vuotias puuhasteli ihan itse, ilman mallia tai ohjeistusta. Tässä on tuota nauhaa ja nappi vielä lisänä, mutta pelkällä kimalleliimallakin tulee korea kuusi. Ja huomennahan ehtii vielä postittaakin, puhumattakaan opettajien korteista, joille on vielä monta päivää aikaa…

Joulukalenterin 16. luukku – elävät joulukalenterit

elävä joulukalenteriMä olen miettinyt, pitäisikö ehdottaa tällaista omille kulmille, mutta en ole ainakaan vielä saanut aikaiseksi. Nimittäin elävää joulukalenteria. Sen verran tein, että tutkailin, mistä niitä löytyy, ja mitä niissä järjestetään, ja tässä mun tutkailun tulokset Helsingin osalta, vielä ehtii “avaamaan luukkuja” ennen joulua. Oletteko olleet mukana elävässä joulukalenterissa, osallistumassa tai järjestämässä?

Käpylässä elävän joulukalenterin luukut aukeavat eri paikoissa, usein kuitenkin kirjastossa.

Tapanilan elävä joulukalenteri taitaa olla lajin vanhimpia edustajia, luukut on merkitty hienosti kartallekin.

Lauttasaaren elävä joulukalenteri löytyy Facebookista, ja luukkujen sisältö on etukäteen tiedossa – kiva toisaalta, että voi päättää, mihin menee, mutta ei tietenkään ole luukun avaamisen yllätystä.

Kulosaaressa elävä joulukalenteri taitaa olla ekaa kertaa tänä vuonna, tiedot tapahtumista löytyvät Facebookista.

Pasilassakin on tänään 16.12. jouluohjelmaa itäpuolella kirjastossa ja Rauhanasemalla.

Ja tänään ehtii vielä osallistua klo 19 saakka eilisen luukun lastenkirja-arvontaan!

Joulukalenterin 15. luukku – lastenkirja-arvonta!

elmeri ja virtahevotLupasin joulukalenteriin arvonnan, johon kauempana Helsingistäkin asuvat voivat osallistua ja tässä se tulee! Arvonnassa siis David McKeen kirja Elmeri ja virtahevot. Kiire tulee, jotta kirja ehtii vielä jouluksi (jos siitä haluaa ylimääräisen paketin pukinkonttiin), joten arvonta-aikaa on huomisiltaan, tiistaihin 16.12. klo 19 saakka, ja toivottavasti arvonnan voittaja ilmoittaa osoitteensa heti voittoviestin saatuaan.

Elmeri-kirjat on tosi kivoja, ja tämä nimenomainen sopisi hyvin siihen mun vieläkin kirjoittamatta olevaan filosofiset lastenkirjat – postaukseeni. Sen sijaan Lastensilmin -blogista löytyy kattava arvio kirjasta – sinne nimittäin meni syksyllä arvottu kappale.

Nyt on arpoja jaossa erityisen runsaasti:

  1. yhden arvan saat tätä postausta kommentoimalla – kerro siinä, monellako arvalla osallistut
  2. toisen arvan saat nimittäin, jos tykkäät Leluteekin Facebook-sivusta
  3. ja kolmannen arvan saa, jos olet Leluteekin uutiskirjeen tilaaja – ja jos et vielä ole, voit tilata sen tuosta postauksen alareunasta

Arpaonnea – ja tsemppiä alkavaan viikkoon! Musta ainakin tuntuu, että edessä on vuoden kiireisin viikko.

 

IMG_2238.JPG

Edit. 16.12. Arvonnan voittaja on Annina, onneksi olkoon! Sähköpostia lähetetty ja toivottavasti kirja pääsee matkaan jo huomenna. Ja kiitos osallistumisesta kaikille! Facebook-sivulle tuli monta uutta tykkääjää ja oli kiva huomata, että moni vakkarilukija on jo uutiskirjeen tilaajakin.

Joulukalenterin 14. luukku – joulukalenterikatsaus

Nyt ollaan joulukalentereissa jo reippaasti yli puolenvälin, eli tähän mennessä nähdyn perusteella niistä uskaltaa jo kirjoittaa arvostelun.

Meillä lapsilla on siis äitini itsetekemä yllätyskalenteri jokaisella, mutta sen lisäksi myös kuvakalenterit. Esikoinen ratkaisi oman kuvakalenterinsa hankinnan voittamalla sen palkinnoksi leikkipuiston tietokilpailussa. Hyvä saalis, sillä kalenteri on vanha kunnon klassikko Myyrä. Kaksosilla on ollut tämä samainen Myyrä-kalenteri muutama vuosi sitten, mutta kukaan ei tuntunut muistavan sitä.

Mä ostin kaksosille kalenterit kerrankin tosi hyvissä ajoin, kun olin Stockalta etsimässä halogeenejä keittiöön, ja kalenterit oli siinä lamppuosaston vieressä.

muumi joulukalenteri

Valitsin tytölle tuon Muumi-kalenterin, koska viime vuonna oli samaa sarjaa, ja se oli tykätty. Kuvat on aika kivoja, sellaista alkuperäistä Muumi-tyyliä. Luukut irtoaa kokonaan, ja niistä voi myöhemmin koota palapelin. Tämä oli tänäkin vuonna hyvä hankinta

disney dusty joulukalenteri

Pojan kalenteria mä pohdin pitkään, koska näin heti hyllyssä tuon Dusty-kalenterin, mutta mietin pitkään ja hartaasti, haluanko sitä oikeasti lapselle. Sitten totesin, että jos se saisi itse valita, niin Dustynhan se ottaisi, ja otin sen minäkin.

Dusty-kalenteri on kuitenkin osoittautunut pettymykseksi. Iso kuva on kiva, ja saaja ilahtui kalenteristaan tosi paljon. Sitä oli kuitenkin mahdoton kiinnittää seinälle, mikä on meillä ollut perinteinen kalenterin paikka – tässä pahvi on vain jotenkin tosi paksua. Luukut on numerojärjestyksessä, mikä on ihan tylsää, ei mitään jännitystä sen etsimisessä aamulla, eikä epätoivoa silloin kun joku luukku on piiloutunut kuvaan erityisen ovelasti. Luukut on myös tosi pieniä, joten niistä paljastuva kuva on postimerkin kokoinen, ja ne ei mitenkään liity toisiinsa, isoon kuvaan tai jouluun. Kaikissa ei edes ole lentokonetta. Mä tiedän, että mun pitäisi kertoa tämä kaikki Disneylle sen sijaan, että vain valitan blogissa ja jätän Disneyn kalenterit ensi vuonna ostamatta, mutta en tiedä, jaksanko tehdä sitä palvelusta.

Mä tykkään eniten kalentereista, joissa luukkujen kuvat liittyy isoon kuvaan. Partiolaisten kalenteri näytti olevan sellainen, eli täytyy harkita ensi vuonna sen hankkimista. Aikoinaan Hufstadsbladetin tilaajalahjana tuli myös tosi kiva kalenteri, joten ehkä täytyy myös harkita Höblän tilausta syksyllä. Tässä sarjassa paras oli kyllä Luonto-Liiton kalenteri, jollainen mulla oli lapsena monena vuonna, mutta niitä ei valitettavasti ole enää vuosiin ollut saatavana. Nyt löytyy vain Suomen Luonnonsuojeluliiton nettikalenteri, joka on kiva sekin, mutta ei se sama asia ole.

Oletteko olleet teidän kalentereihin tyytyväisiä?

p.s. Ranskassa kalenterit ei ole ollenkaan niin must-juttu kuin Suomessa, kyllä niillä nykyään suklaa- ja lelukalentereita on, mutta ei se ole mikään itsestäänselvyys. Aikoinaan vaihto-oppilaana mun huonekaverit sisäoppilaitoksessa ei lakanneet ihmettelemästä mun sängyn vieressä roikkuvia kalentereita – kotoa siis lähetettiin sekä se äidin tekemä yllätyskalenteri että Luonto-Liiton kuvakalenteri, ja mä avasin ne uskollisesti joka aamu.

 

 

 

Joulukalenterin 13. luukku – lasten joulutapahtuma

kaapelin jouluEilen alkoi Helsingissä Kaapelitehtaalla Kaapelin joulu, jossa on lastenohjelmaa myös runsaasti. 21.12. saakka sieltä löytyy joka päivä Joulupukki, satutunti ja erilaisia työpajoja värileikistä joulukoristeiden ja pipareiden tekoon. Kuulostaa niin kivalta, että mun täytyy ehkä koettaa mahduttaa käynti tuolla meidänkin viimeiseen arkiviikkoon.