Kynttiläillallisella

earth hour 2015Ei, en ollut miehen kanssa treffeillä. Mutta kynttilöitä oli, hyvää ruokaa ja sampanjaa myös, ja seurakin oli erinomaista. Ehdoton ehkä -blogin Saara kutsui luokseen viettämään Earth Houria. Kurkimme ikkunoista, miten valot naapureillakin sammuivat, puhuimme lapsista, miehistä ja politiikasta. Söimme sienirisottoa (vaikka sitä ei Millan ehdotuksesta huolimatta kokattu alasti) ja mietimme, mikä on riittävän ekologista: kasvisruoka on parempi valinta kuin liharuoka, mutta entäs kun siinä on riisiä?

Saara kirjoitti siitä, miten Earth Hourin voi nähdä mielenosoituksena, viestinä päättäjille, että tehkää jotain, emme halua nykymenon jatkuvan. Näin mäkin sen aika pitkälti ajattelen. Se mun valojen sammuttelu ei maailmaa muuta eikä pelasta, siihen tarvitaan isomman tason päätöksiä.

Silti mä sammuttelen valoja, ja koetan tarjota lapsille välillä perunaa pastan tai riisin sijasta.  Se liittyy musta enemmän siihen, millainen ihminen mä haluan olla. Mä haluan olla sellainen, joka välittää, ja joka toimii omasta mielestään oikein. Ja jos pienillä asioilla ei elämässä ole merkitystä, niin miksi olisi isoillakaan – miksi millään enää olisi mitään merkitystä? Sellainen kosminen perspektiivi voi joskus olla rauhoittava, mutta yleensä se vain masentaa ja lamauttaa.

Sammutitteko te eilen valot? Onko sillä mitään väliä?

p.s. Bloggaajaillallinen, ja silti mulla ei ole yhtään kuvaa. Vielä on harjoittelemista.

Pullantuoksuinen äiti

pullantuoksuinen äiti

Lapset ja se harvinainen herkku.

Mä olen parin viime viikon aikana huutanut lapsille taas aika monta kertaa. En tiedä oliko kyse hyvän omatunnon ostamisesta, mutta eilen kun kaksoset mutustelivat takapenkillä evääksi kaupan pussikorvapuusteja ja pohtivat niiden valmistusta, mä kuulin yhtäkkiä sanovani: “Mehän voitaisiin leipoa kotona korvapuusteja.” Enkä lisännyt lauseeseen “joku kerta”, niin kuin yleensä tämän tyyppisiin lupauksiin.

Kaksoset on siis neljä ja puolivuotiaita, ja niiden elinaikana mä en ole tehnyt yhtä ainutta pullataikinaa. Muistelen kyllä, että esikoisen ollessa parivuotias oltaisiin leivottu laskiaispullia. Kuusi vuotta sitten. Mutta “pullantuoksuinen” ei siis ole adjektiivi, jota mun äitiyteeni voisi liittää. Sen sijaan pipareita on kyllä tehty (melkein) joka joulu ja syntymäpäiväkakutkin aina (paitsi milloin joku muu on tehnyt sen, tai se on korvattu jäätelöllä).

No, mä kaivoin esille keittokirjani, jonka välissä säilytän salaista pullareseptiäni. Siinä vaiheessa, kun esikoinen kehotti kaksosia pitämään kirjaa nätisti, “koska se on tosi tosi vanha kirja”, mä meinasin ärähtää, että eihän ole, mä sain sen vasta kun muutin pois kotoa, mutta niin, onhan siitäkin muutama vuosi vierähtänyt. Tosin keittokirja on kärsinyt enemmän mun lemmikkirotista kuin ahkerasta käytöstä.

Salainen pullaresepti sen sijaan on peräisin sen perheen perintökeittokirjasta, jossa olin lastenhoitajana lukion jälkeen. Työtodistuksessa lukee, että erityisesti Emilia on taitava ruoanlaittaja – pullaa siinäkään ei tosin mainita. Pullareseptin juju on kuitenkin käsittääkseni sokerin ja munien vaahdottamisessa, mikä takaa kuohkeat pullat joka kerta. Ja tällä kertaa ajoissa kotiin tullut mies pelasti ne palamiseltakin.

Lapset pääsi osallistumaan lähinnä pitelemällä vatkainta ja nostelemalla korvapuusteja pellille, mutta koska taikinan teko oli vähemmän kamalaa kuin mä muistelin, niin ehkä me leivotaan toisenkin kerran, ja ne saa pyöritellä pikkupullia – joskus ennen kuin muuttavat pois kotoa.

Ja koska eilen kotiin tullessa mä laitoin tietokoneen pois päältä, jätin loput työt tekemättä ja leivoin niitä korvapuusteja, niin tänään on kyllä hyvä olo, niistä kolmesta jättikorvapuustista huolimatta. Että selvästi tässä pullantuoksuisessa äitiydessä on puolensa.

p.s. Mieshän kyllä pitää lasten leivontakasvatuksesta huolta, ranskalaisen keittiön aarteisiin ei vain kuulu pulla.

Lapsimessut! Lippuarvonta!

arvonta liput lapsimessuille

Jee! Liput Lapsimessuille! Kerrankin posti toi jotain kivaa. Kaiken lisäksi sain lippuja myös arvottavaksi täällä blogissakin. Ohjeet arvontaan osallistumiseen tuolla alhaalla.

Lapsimessut järjestetään siis Helsingissä 10.-12.4. ja samaan aikaan on tuttuun tapaan Messukeskuksessa myös pienoismalleja, lemmikkieläimiä ja askarteluhommia. Meidän lapset on tykänneet PetExposta vähintään yhtä paljon kuin Lapsimessujen puolesta, ja esikoisesta oli viime vuonna ihanaa tuolla Kädentaito-messuilla.

Mä vähän ajattelin, että me suunnataan messuille jo perjantaiaamusta, koska meidän kaksoset on tuon viikon pääsiäislomalla – sitten voin heti postata teille tärppejä. Mä en tällä kertaa ole siellä edes missään työtehtävissä, mutta rinnassa pitäisi olla sellainen bloggaajapassi, joten jos satut bongaamaan mut, niin sano ihmeessä hei!

Mä olen ihan innoissani menossa messuille, en ole edes ihan varma, miksi mutta olen – siitä huolimatta, että viime vuonna oli hitusen stressaavaa yhden lapsista eksyttyä. En ole aikeissa shopata (en ollut viime vuonnakaan, mutta pari vaatetta eksyi mukaan), sen sijaan ajattelin että tällä kertaa voitaisiin tähdätä eri puuhapisteiden kiertelyn lisäksi katsomaan lavalla järjestettävää ohjelmaa.

Koko ohjelma löytyy Lapsimessujen sivuilta,  mutta näin ensivilkaisulla mua houkuttaisi ainakin Nukketeatteri Sampon Lurpukka ja sininen takki, tanssiareenalla oleva tanssiesitys Unet ja joku lukuisista yhteislauluhetkistä (ja mä tiedän, että lapset tykkäisi Muumishowsta – ainakin jos niitä pääsee halaamaan). Odottajien olohuoneessa olisi nimitutkija puhumassa lasten nimistä ja lauantaina olisi tarjolla esimakua Musiikkiteatteri Kapsäkin Puistokabareesta.

Arvonta suoritetaan keskiviikkona 1.4. Osallistu kertomalla, mitä ohjelmaa itse menisit Lapsimessuilla katsomaan, ja kerro monellako arvalla osallistut (yhden arvan saa kommentoimalla tätä postausta, toisen arvan saa tykättyään Leluteekistä Facebookissa ja kolmannen arvan saa tilattuaan Leluteekin uutiskirjeen tuosta alta). Arvottavana on kaksi lippua, jotka menee eri lukijoille. Ja ei kun onnea arvontaan!

p.s. Jos ei arpaonni suosi, niin Messukeskuksen sivuilta voi liput ostaa etukäteen edullisemmin.

liput lapsimessuille arvonta

Lastenvaatekaaos ja Ipanainen-kirppari

kirppis ipanainenKävin tässä taas läpi kellarin vaatesäkkejä. Niinä hetkinä mä aina vilpittömästi toivon, että elettäisiin vielä niitä aikoja, jolloin paremmissakin perheissä lapsille oli kaksi vaatekertaa, se joka oli päällä ja se joka oli puhtaana.

Kaksosten liian pienet vaatteet ei enää jää odottamaan seuraavaa, eikä niille ole lähipiirissäkään sopivaa kohdetta. Mä olen tähän mennessä myynyt niitä Monikkoyhdistyksen kirpparilla, järjestänyt Siivouspäivään lastentarvikekirpparin, laittanut Huutonettiin paketteja (vinkit siihen täällä blogissakin), lahjoittanut MLL:n second hand -kauppaan Marskin muksuihin ja vienyt Vekarakirppikselle myyntiin – ja taas niitä oli kaksi säkillistä odottamassa jatkosijoitusta.

ipanainen kirppis helsinkiUusi kokeilu on Ipanaisen lastentarvikekirppari Hakaniemessä. Sijainti on hyvä (busseilla, metrolla ja ratikalla lähes ovelle ja autonkin sain kulman taakse kasseja raahatessani). Myös toimintaperiaate kuulostaa erittäin hyvältä: mä vaan vein vaatteet sinne, ja ne hinnoitellaan ja laitetaan viikoksi sievästi esille myyntiin. Mun ei siis tarvitse itse viettää päivää pöydän takana / valokuvata vaatteita / laittaa niihin hintalappuja / käydä joka päivä järjestelemässä hyllyjä – ja silti niistä pitäisi myyntipalkkion (35e/viikko) jälkeen jäädä mullekin jotain käteen.

Ipanaisessa suurin ongelma tulee ehkä olemaan, että kotiin lähtee hyllystä uutta vaatetta yhtä paljon kuin vanhaa meni kiertoon. Musta on nykyisin ihana käydä kirpparilla, jossa tavarat on järjestyksessä ja voi vaan kävellä oikealle hyllylle katsomaan, löytyisikö sitä mitä etsii. Tää helpottaa myös tavaroiden myyntiin laittamista, koska ei haittaa vaikka olisi hajakokoja joukossa, ne päätyy kuitenkin oikeaan hyllyyn. Sen sijaan jos kirpparipöydässä koetat myydä kahta koon 56 potkupukua 98-senttisten vaatteiden seassa, niin turhaan myyt.

Nyt koetin tehdä vain nopean täsmäkierroksen ja etsiä vain tarpeellista: velourhousuja koossa 98cm, lenkkareita koossa 26 ja 31 ja rakastetun robottitakin korvaajaa koossa 104. Nyt ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi ihana leppispipo ja yöpaita koossa 128cm. No, hinnat ainakin oli kohtuulliset, joten enköhän mä vielä pääse plussalle.

kirppislöydöt ipanainen kirpputori

Hinnoittelusta muuten: se että myyjä itse ei hinnoittele, takaa järjelliset hinnat. Yöpaita oli Po.P:in, mutta koska se oli jo vähän nuupahtanut, niin hinta oli 3e, eikä 23e “koska onhan se nyt Merkki ja sitä paitsi meidän tyttö rakasti tätä niin paljon ja se jouluvideokin on kuvattu tässä”. Myönnän täysin syyllistyneeni menneisyydessä myös itse nostalgiahinnoitteluun, mutta nyt siitä ei siis ollut vaaraa.

No, jos ette huomanneet, niin tämä on siis mainos: menkää ihmeessä käymään Ipanaisessa, siellä on myös mukava istuskelunurkkaus (ja kahvi- ja teetarjoilu), uusia kantovälineitä ja lastentarvikkeita – ja ensi viikolla aivan erityisen hyvä valikoima käytettyjä lastenvaatteita. Mä kerron sitten viikon jälkeen, miten myynti veti.

Mikä teidän tämän hetken vaatteidenkierrätysratkaisu on?

Kiva pääsiäisaskartelu lapsille: kranssi

askarteluohje: pääsiäisaskartelu - kranssi http://blogi.leluteekki.fiTämä on tosi kiva ja helppo pääsiäisaskartelu, joka sopii myös pienille lapsille (lisää pääsiäisaskartelua blogista löytyy myös.) Idea tähän löytyi mun pääsiäisaiheisesta Pinterest-taulusta, mistäpä muualta, ja alkuperäinen englanninkielinen postaus on täällä. Me vähän taas sovellettiin ohjetta.

Tarvikkeet:

  • paperilautanen
  • vihreää silkki- tai kreppipaperia
  • valkoisia pompomeja (pupun voi toki piirtää paperillekin, jos ei muita propseja ole käsillä)
  • vaalenpunaisia piipunrasseja
  • irtosilmiä (jos keksit vähemmän makaaberin nimityksen noille, niin aina parempi)
  • värillistä kopiopaperia
  • liimaa
  • sakset
  • teippiä
askartelutarvikkeet pääsiäisaskartelu

Tässä mun näkemykseni askartelutarvikkeista.

askartelutarvikkeet pääsiäisaskartelu

Ja esikoisen näkemys. Taitaa olla realistisempi.

Aloitus on tosi helppo, leikataan vain lautasesta keskus pois ja revitään silkkipaperista (tai kreppipaperista) paloja ja liimataan renkaan ympäri (tämä sopii jo tosi pienille).

Puput on myös helppo tehdä, valkoiseen pompomiin vain liimataan silmät ja vaaleanpunaisesta piipunrassista taivutetaan korvat (pysyvät paikallaan ihan tökkäämällä). Mä olin ajatellut tipuja, jotka on helppo tehdä keltaisista pompomeista. Meidän tipu kuitenkin katosi jonnekin ennen päätymistään kranssiin.

askarteluohjeitaLapset teki tätä meillä yhteistyönä, ja nuorempi tytär ei suostunut laittamaan pupulleen korvia, joten sen pupumaisuus jää mielikuvituksen varaan.

askarteluohje pääsiäinenAlkuperäisessä ohjeessa mua miellytti erityisesti noi haitarille taitellut kukat. Ne osoittautuikin sitten yllättävän vaikeiksi toteuttaa, haitari nimittäin koettaa koko ajan ponnahtaa sellaiseen lampunvarjostin malliin. Pienempi oli helpompi, eli kannattaa leikata kaksi aika kapeaa suikaletta paperista, taitella ne haitarille ja liimata ensin toisesta päästä yhteen. Kun liima on kuivunut, liimataan toinenkin pää yhteen, ja sen jälkeen me tarvittiin reippaasti teippiä, jotta haitari saatiin keskeltä kiinni ja pysymään ympyränä. Päälle sitten liimattiin pyörylä peittämään teippikasaa.

Lopputulos on kuitenkin oikein kiva.

pääsiäisaskarteluaNyt mulla olisi idea vielä toiseenkin pääsiäiskranssiin. Ja jos löydettäisiin nitoja, voitaisiin varmaan nitoa noita kukkia enemmänkin ja tehdä kesäkranssi niistä – kun mä ehdotin kranssin tekoa, niin esikoinen huokaisi heti epätoivoisen kuuloisena: “Ei kai vain munakennoista!” Meidän edellinen kukkakranssi oli hieno, mutta vähän työläs.

Helpot pääsiäiskoristeet

helpot pääsiäsikoristeet - http://blogi.leluteekki.fiMä olen himoinnut läpinäkyviä itsetäytettäviä joulukuusenpalloja jo pari vuotta (aika tarkalleen siitä asti kun näin niitä Pinterestissä). Viime joulun alla tilasin netistä vähän isomman satsin askartelutarvikkeita ja ajattelin, että nyt elämä risaiseksi, tilataan palloja ja tehdään niistä ihania koristeita.

Eihän me tietenkään tehty. Mutta ei se mitään, koska nyt niistä tuli ihania pääsiäiskoristeita! Näin pääsiäisen alla niitä ei varmaan missään myydä, mutta jos olet sellaisia laittanut jouluksi, niin nyt vain kaivelet niistä hileet ja kiiltopaperit ulos ja kierrätät ne pääsiäiskoristeiksi.

pääsiäiskoristeet joulukuusen palloistaMe täytettiin omamme keltaisilla ja vihreillä höyhenillä, pompomeilla ja piipunrasseilla.

lasten askarteluEsikoinen oli aivan haltioissaan mun Tigerin pääsiäishyllystä hakemista tarvikkeista ja rupesi heti rakentamaan palleromaata – ostin myös sellaisia irtosilmiä, kun ajattelin, että voitaisiin tehdä tipuja. Silmät loppui aika nopeasti, mutta nyt meillä on siis noin seitsemäntoista tällaista palleroa.

Lainasanoja

askartelu suomi-ranska

Lasten askartelu on myös sana, jolle ei oikein ole kunnollista vastinetta ranskaksi.

Viime viikolla Ranskan kulttuuriministeri julisti, että vieraiden kielten vaikutus rikastuttaa ranskan kieltä, eikä suinkaan ole (vain) uhka. Me ollaan tämä tietysti todettu jo aikaa sitten.

Keittiössä monikulttuuriseen rikkauteen törmää joka päivä. La soupe aux nakkis on yksi suomalaisen keittiön lahjoja meidän perheelle – saucisse de Strasbourg muistuttaa kyllä nakkeja, mutta ei niistä tulisi kenellekään mieleen laittaa soppaa. Meidän nakkisoppaa kyllä usein ryyditetään vielä itäisemmällä lainalla, eli päälle laitetaan le smetana. Ihan omin päin ranskalaiset on jo lainanneet venäläisiltä blinin, joten kun lapset kaupassa vinkuu, että ostetaan des blinis aux épinards, niin mä vaikutan hetken ihan gourmet-mutsilta – ennen kuin nostan kärryyn ne pinaattilättyrasiat.

Suomalainen sää on jotain, mille ranskaksi ei löydy sanoja. Ensimmäisenä Suomen talvenaan mies koetti selittää monisanaisesti, mitä taivaalta tulee, kunnes oppi, että se on du räntä ja kun se jää maahan, kengät kastelee le loska. Isovanhemmat ei kuitenkaan ihan pysy esikoisen jutuissa mukana, kun se innoissaan selittää, miten hiihtolomalla lumi oli ihan du nuoska eikä ollenkaan du viti, eli siinä oli hyvä leikkiä.

Ranskassahan kielen puhtautta varjellaan lainsäädännön voimin todella tiukasti, mainoksissa lukee kyllä I’m lovin it, mutta siinä alla sitten täsmennetään, että Je l’adore, ja radiossa on kiintiö ranskankieliselle musiikille. Onneksi opetusministeriön tarkastaja ei ole saanut vihiä siitä, että Helsingin ranskalaisessa koulussa kehotetaan uusien oppilaiden vanhempia hankkimaan lapsille les rukka, koska lapset viedään ulos jopa maan ollessa märkä. Vaikea sanoa, kumpi järkyttäisi tarkastajaa enemmän, barbaariset tavat vai lainasana.

Mutta katsotaan miten käy, jos kulttuuriministeri saa linjansa läpi, niin ehkä jo muutaman vuoden kuluttua les rukka ja le räntä löytyvät R-kirjaimen kohdalta ranskalaisista sanakirjoista. Onneksi siellä suosivat kuvitettuja ensyklopedioita, koska kyllä kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – ainakin kura-asuisista lapsista räntäsateessa.

Onko teillä lainasanoja käytössä?

p.s. Toki meillä lainataan ranskasta suomeenkin päin, mutta Suomessa eläessä useimmille sanoille kyllä löytyy suomenkielinen vastine. Toista on silloin, kun koettaa miettiä, mikä voisi olla nimitys sille provençale-kuvioiselle kankaiselle makkaralle, joka tupataan talvella oven eteen siihen kohtaan, missä ei ole kynnystä estämässä vetoa.

Yhteys

kaksosten yhteyskaksoset yhteysTällä viikolla yksi kuvaushaasteen tehtävä oli “yhteys”. Mä ajattelin heti meidän kaksosia. Ajattelin ottaa kuvan siitä ultrakuvasta, jossa näkyy kaksi sikiötä vierekkäin – mutta eihän se yhteys siitä synny. Se syntyy siitä, että ne on nyt neljä vuotta viettäneet kaiken aikansa yhdessä, siitä että niillä on aina kaveri pihaleikkiin. Mä en oikein osaa edes kuvitella sellaista yhteyttä. Eikä se tietenkään sitä tarkoita, että ne on ikuisia ystäviä ja sielunkumppaneita – mutta kyllä niiden välillä aina tulee olemaan erilainen yhteys kuin muiden ihmisten kanssa.

kaksoset

Muumipeikko ja pyrstötähti, mahtavaa lastenkulttuuria – mutta pitääkö lapsi pakottaa kulttuurin pariin?

muumipeikko ja pyrstötähti muumibalettiMun äitini on ottanut tehtäväkseen lasten kulttuurikasvatuksen. Hyvä niin, koska esikoista mä toki kuskasin kaikenlaisiin vauvataide-esityksiin, mutta enää musta ei irtoa sitä, että a) tietäisin mitä tapahtuu b) olisin ajoissa hankkimassa lippuja. Nyt mä sen sijaan saan ilmoituksen päivämääristä, jolloin lapsi on menossa teatteriin / konserttiin / balettiin – yleensä puoli vuotta aikaisemmin, koska siinä vaiheessa liput myydään loppuun. Mä en oikein tajua, miksei lastenesityksistä voida järjestää enemmän näytäntöjä, kun ne kerran näyttää vetävän täysiä katsomoja kaikissa kaupungin taidelaitoksissa.

No, viime viikonloppuna Muumibalettia päästiin katsomaan minä ja kaksosetkin. Mä suhtauduin vähän epäillen siihen, miten Muumit on saatu taipumaan baletiksi, ja se hitaammin lämpenevä lapsi suhtautui epäillen siihen, miksi ylipäätään pitää mennä mihinkään balettiin, baletissa on ihan tyhmää ja muumeistakaan hän ei tykkää.

Me oltiin paikalla sen verran hyvissä ajoin, että ehdittiin käydä käsiohjelmasta läpi juoniselostus (mitä Hesarin kriitikko ei ilmeisesti ollut tajunnut tehdä). Juoni kyllä seurasi kirjaa hyvin uskollisesti, joten siltäkin pohjalta tarinaa olisi voinut seurata. Osa seurueesta oli myytyjä heti prologin jälkeen, kun lavan täytti kimaltaviin tähtitutuihin pukeutunut balettikuoro.

Hitaammin lämpenevä lapsi ei ollut myyty. Ei myöskään siinä vaiheessa kun pyrstötähti lähti punaisessa tutussaan syöksähtelemään tähtien välistä, eikä siinä vaiheessa kun päästiin Muumilaaksoon, ja siinä vaiheessa kun Piisamirotta ilmestyi näyttämölle hitaammin lämpenevä lapsi rupesi itkemään ja kyselemään, onko pakko katsoa koko jakso. Otin lapsen syliin, selitin, että Piisamirotta on ihan kiltti ja katsotaan jakso yhdessä ja että baletissa niitä kutsutaan näytöksiksi ja kohta mennään syömään herkkuja.

Nää on niitä hetkiä, kun mä en tiedä, mitä tehdä. Mä tiedän, että lapsi on erityisen herkkä, ja erityisen hitaasti lämpiävä, mutta mä en tiedä, milloin pitäisi mennä sen mukaan, mitä se itse ehdottaa, ja milloin taas pitäisi vähän rohkaista siitä kynnyksen yli. No, nyt me jäätiin katsomoon, mutta ennen kaikkea siksi, että mä halusin nähdä esityksen – enkä olisi kehdannut lähteä rivin keskeltä kömpimään pois.

Hyvä että jäätiin. Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen lähtiessä lautallaan kohti Yksinäisiä vuoria hitaammin lämpiävä lapsi sitten yhtäkkiä rupesikin lämpiämään baletille. Siinä vaiheessa kun koppakuoriaiset tulivat nostelemaan perhosia, lapsi jo muisti, että poikatanssijat on oikeasti tosi vahvoja ja hyppää hienosti (isosisko on sanonut). Ja väliajalla lapsi oli jo sitä mieltä, että tämä on hieno esitys, pyrstötähti on paras ja katsotaan vain toinenkin jakso.

Esitys oli tosi hieno, siinä ei ollut tingitty Muumeista eikä baletista, lapset tykkäsi siitä tosi paljon, mutta mä olisin voinut katsoa sen ilman lapsiakin ja olisin tykännyt. Joten toivottavasti ne nyt ottaa sen ohjelmistoon pian uudelleen, jos tämänkeväiset näytökset on tosiaan loppuunmyyty.

muumibaletti

Väliaikatarjoilu on tietysti aika olennainen osa balettikokemusta.

p.s. Esityksen jälkeen pääsi halaamaan Niiskuneitiä – mutta mulla ei ole siitä yhtään kuvaa!

Filosofiaa 2-vuotiaille?!

Miten Hama-helmet liittyvät Pikkupöllöihin? No siten, että niitä ei tulisi mieleenkään käyttää tuon ikäisten kanssa. Ryhmästä mulla ei tietenkään ole kuvia.

Miten Hama-helmet liittyvät Pikkupöllöihin? No siten, että niitä ei tulisi mieleenkään käyttää tuon ikäisten kanssa. Ryhmästä mulla ei tietenkään ole kuvia.

Mitä se filosofia oikein on? Mihin sitä tarvitaan? Akateeminen filosofia on ennen kaikkea käsiteanalyysiä, mikä ei ihan sinällään taivu lasten kanssa toteutettavaksi, mutta samaan suuntaan mennään kun ajatellaan, keskustellaan ja tutkitaan tosissaan jotain.

Joulun alla mä kirjoitin alle 3-vuotiaiden Pikkupöllöt-ryhmän ideasta, siitä, että ihan pienten kanssa aioin mennä sinne filosofian juurille. Nyt Pikkupöllöt on kokoontunut neljä kertaa, vielä yksi kerta on tästä kurssista jäljellä ja ensi viikolla alkaa uusi. Tosi kivaa on ollut.

Mua jännitti tosi paljon kun aloitin, koska tätä en päässyt testaamaan missään, enkä ole myöskään lukenut kokemuksia alle 3-vuotiaiden kanssa filosofoinnista. Mutta ideat on toimineet, toiset niin kuin ajattelin ja toiset – jotenkin muuten. Esimerkiksi kun oli tarkoitus vertailla erikokoisia palloja ja laittaa niitä järjestykseen, niin osallistujat nappasivat kukin oman pallonsa (tai kaksi) ja lähtivät viipottamaan niiden kanssa. Saippuakuplat oli suuri hitti, mutta en mä ole ihan varma avasiko ne sitten kuitenkaan näköaistin merkitystä tiedon hankinnassa.

Joka kerralla on siis oma teemansa, jotka on minä itse, nimeäminen, erot ja vertailu, aistit ja tieto ja syyt ja seuraukset. Aika paljon on keskitytty erilaiseen luokitteluun – ja sitähän se käsiteanalyysi tavallaan onkin, millä tavalla asiat on samanlaisia ja erilaisia, mitkä kuuluu yhteen ja miksi. Oppiminen ja ajattelu on pitkälti sitä, että me verrataan asioita siihen, mitä jo tiedetään ja vedetään sen perusteella johtopäätöksiä.

Alunperin mä pistin ikäsuositukseksi 9kk – 3 vuotta. Nyt sanoisin, että yli 1,5 vuotta voisi olla hyvä, ja 2-vuotiaat on ehkä se otollisin ikäryhmä. Vauvafilosofiaksi Pikkupöllöt ei siis ihan vielä taivu.

Ensi lauantaina 14.3. Pikkupöllöjä voi tulla kokeilemaan Töölöön (ilmoittautumiset Leluteekin sivuilla) ja 18.3. keskiviikkona alkaa uusi viiden kerran Pikkkupöllöt-ryhmä Krunikassa.

Muuten kevään ohjelmassa on tiedossa (kaikkiin ryhmiin ilmoittautumiset avoinna Leluteekin sivuilla)

19.3. alkava 3-6 -vuotiaiden filosofiakahvila Hakaniemessä

28.3. alkava 3-6 -vuotiaiden filosofiakahvila Töölössä

11.4. 3-6 -vuotiaiden filosofiakahvila Töölössä aiheella tieto

9.5. 6-8 -vuotiaiden filosofiakahvila Töölössä

Ja juuri tuli tieto, että Taiteen edistämiskeskus tukee päiväkodeissa järjestettäviä filosofiatuokioita, pääsen siis syksyllä filosofoimaan viskareiden ja eskareiden kanssa!

 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...